Karaokebussilla rannalle - Kenting, baby!

Taipeissa on ollut sateinen sää, joten päätimme lähteä viikonloppureissulle Etelä-Taiwaniin. Matkakohteena oli Kenting, joka on kansallispuiston ympäröimä kaupunki aivan Taiwanin eteläkärjessä. Reissu paisui hetkessä 40 hengen minilomaksi, joten vuokrasimme bussin, joka oli käytettävissämme koko viikonlopun ajan. Ohjelmassa oli surffausta rohkeille, snorklausta vähemmän rohkeille ja rantalöhöilyä kaikille.

Lähdimme matkaan myöhään torstai-iltana ja matka kesti noin seitsemän tuntia. Nukkuminen bussissa oli jotakuinkin mahdotonta, koska jostain syystä tv:ssä pyöri elokuva toisensa jälkeen vaikka luulen, ettei kukaan oikeastaan katsonut niitä. Ahkerassa käytössä oli myös bussin karaokelaitteisto – oma tähtihetkeni oli Killing me softly -veto, joka saavutti suuren suosion!

Aamiainen paikallisessa mäkkärissä ja sitten rantsuun kuittaamaan nukkumatta jäänyt yö. Sain huvittuneita katseita ja kommentteja, kun lutrasin suojakerroin 30 -aurinkorasvan kanssa. Illalla kaikki olivat ravunpunaisia, paitsi eräs Hanna Suomesta, joka tietää auringon vaarat paremmin kuin italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset.

Asuimme katolisessa aktiviteettikeskuksessa, joka toimii vuorotellen kirkkona, hostellina ja päiväkotina. Nukuimme melkein koko porukka samassa huoneessa, johon oli seinien vierustoille lattialle laitettu hyvin ohuet patjat ja yhtä tasokkaat peitot ja tyynyt. Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Paikka oli onnettomin, missä olen koskaan asunut, mutta ei se mitään, koska niuho-Hannasta on kuoriutunut rento go with the flow -ihminen, uskokaa tai älkää!

Olen ihmetellyt, miksei ravintoloissa ole enempää tarjolla mereneläviä, mutta Kentingissä pääsin vihdoin syömään kauan kaipaamaani seafoodia. Söimme ostereita, katkarapuja, simpukoita, sushia ja mustekalaa. Simpukat ovat parasta, mitä olen täällä syönyt! Paikalliset ovat tosi kiinnostuneita länkkäreistä. Useimmiten se ilmenee tuijotuksena, hihityksenä ja hello-huutoina. Tässä ravintolassa viereisen pöydän kiinalaiset tulivat tervehdyskäynneille pöytäämme. Ganbei!

Oli hyvä päästä lomalle, koska täällä on ollut niin kovin rankkaa. No ei vaiskaan, rankaksi tätä ei voi mitenkään kutsua, mutta oli kivaa päästä nauttimaan auringosta ja tutustumaan porukkaan paremmin. Päivät lojuimme rannalla ja illat bailasimme rantabaarissa. Hauskaa? NO OLI!!

Reissussa rähjääntyy, joten nyt parantelen flunssaa. Aikaa siihen onkin rutkasti, koska maanantain kansallisen vapaapäivän sekä keskiviikon luennon peruuntumisen takia kouluviikkoni kesti tällä kertaa vain yhden päivän.