Ah, ruokaa!

Ruokaa on tarjolla paljon ja halvalla. Yliopiston lähistöllä on liuta ravintoloita ja ruokakojuja, joista saa mukavankokoisen aterian eurolla tai parilla. Yksi suosikeistani on ravintola, josta saa nuudeli- ja riisiruokia, hyvä setti on esimerkiksi Thailand fried noodles, joka on juuri sopivan tulinen. Ravintolan oikeaa nimeä en tiedä, mutta siellä on siniset tuolit, joten vaihtareiden keskuudessa se tunnetaan nimellä blue chair restaurant. Lounasvakkarina toimii buffet-ravintola, jossa ladataan take away -askiin haluamansa combo tarjolla olevista 20-30 ruokalajista ja maksetaan sen mukaan, mitä ruokia on valinnut ja kuinka paljon.

Olen uskaltanut syödä myös sushia useampaan otteeseen ja toistaiseksi olen pysynyt terveenä. Monella metroasemalla on Sushi Express -kioski, jossa myydään yksittäispakattuja sushiherkkuja. Altaasta valitaan sopivat kääryleet oman maun ja nälän mukaan. Sushi lukeutuu täällä niihin kalliimpiin ruokiin, mutta suomalaisella mittapuulla annokset ovat hyvinkin edullisia. Suhteellisuudentaju katoaa nopeasti, ja viisi euroa maksava ruoka-annos alkaa tuntua tolkuttoman kalliilta.

Parhaat paikat tutustua paikallisiin erikoisuuksiin ovat night marketit, joilta löytää mitä mielenkiintoisimpia ruokia osteriomeleteista sokeroituihin mansikkatikkuihin. Kuuluisin night marketien "herkku" on stinky tofu -soppa, jossa on tofua, ankanverihyytelöä ja joitakin sisälmyksiä. Haju on vähintäänkin pysäyttävä. Se on yhdistelmä navettaa, hikeä ja kamaluutta. Joka kerta kun sen haistaa, menee hetki ennen kuin ymmärtää, että haju todella tulee jostakin mikä on tarkoitus syödä eikä jostakin, mikä on jo kertaalleen syöty.

Stinky tofua on kuulemma kahta erilaista, joko friteerattua tai tulista. Itse maistoin sitä tulista ja luulen, että kiintiöni tuli täyteen siitä. Stinky tofun maku ei tosin ole yhtä kamala kuin haju, mutta siitä huolimatta sitä ei voi kutsua nautinnolliseksi kokemukseksi. Kuvassa oleva höyryävä pata epämääräisellä sisällöllä on stinky tofua.
Maku on yhtä epämiellyttävä kuin ulkonäkö, mutta haju kaksin verroin mojovampi.

Myös länkkäriruokaa on saatavilla, jos sitä halajaa. Itse yritän välttää sitä niin pitkään kuin sielu sietää, koska a) se on kallista verrattuna muihin ruokiin b) täällä se ei ole hyvää. Ensikäden kokemusta paikallista italialaisista ym. ravintoloista minulla tosin ei ole, mutta luotan muiden kertomaan. Enkä oikeastaan edes kaipaa länkkäriruokaa, koska kiinalainen ruoka kahdesti päivässä on dream come true ja kotiinpaluu tulee olemaan siinä mielessä hankala.

Kaikkien hyvien herkkujen seurauksena huomasin eräänä päivänä, että viimeisimmissä valokuvissa poskeni ulottuvat vaaka-akselilla hyvin leveälle. Siitä potkun persauksille saaneena lähdin aamulenkille. Kuvittelin olevani niin ajoissa liikkeellä, että saan hölkytellä yksinäni jokivartta pitkin, mutta katin kontit, siihen aikaan kaupunki toimii jo täydellä teholla! Jännä juttu, mitä kaikkea sitä näkeekään, kun nousee ennen puoltapäivää. Mahduin kuitenkin koiranulkoiluttajien, taijin harrastajien ja muiden aamuvirkkujen joukkoon.