Liikkeellä

Kun haluaa liikkua ympäri Taipeita, erinomaiset puitteet siihen tarjoaa julkinen liikenne. MRT (Mass Rapid Transit) on paikallinen metro, joka kattaa suurimman osan kaupungista. Metrot ovat siistejä ja puhtaita, mikä saattaapi johtua siitä, että kaikki syöminen ja juominen niissä on kiellettyä. Edes purkkapussia ei kannata raottaa, koska siitä tulee sanomista.

Bussit ovat sympaattisia, pikkuisia ja useimmiten violetteja. Ne näyttävät vähän lelubusseilta, mutta ovat mukavia ja siistejä. Kaiken lisäksi vuoroväli on lyhyt, toistaiseksi en ole joutunut odottamaan pysäkillä kolmea minuttia pidempään. Sekä metroissa että busseissa pysäkkien nimet kuulutetaan mandariinikiinan lisäksi englanniksi, mikä helpottaa liikkumista huomattavasti. Matkat maksetaan Easy Cardilla, jota vilautetaan metron sisään- ja uloskäynneillä. Matkojen opiskelijahinnat vaihtelevat 15-30 Taiwanin dollarin (TWD) välillä riippuen matkan pituudesta.

Manner-Kiinan metrokulttuurista täkäläinen käyttäytyminen poikkeaa siten, että tunkemisen ja pönkemisen sijaan ihmiset jonottavat paikoillaan, päästävät junasta poistuvat ensin ulos ja sitten järjestyksessä nousevat metrojunaan. Jos juna sattuu täyttymään ennen kuin kaikki ovat päässeet kyytiin, virallinen metrovalvoja viheltää pillillä pelin poikki - ovet kiinni ja kyydistä jääneet odottamaan seuraavaa junaa. Kukaan ei töni, tuupi tai kiilaa. Istumapaikoille ei tarvitse juosta. Ihmiset myös tarjoavat istumapaikkoja vanhuksille tai muille tarvitseville.

Hienona bonuksena metroasemilta löytyy naisille oma odotusalue, joka on noin viiden metrin mittainen pätkä metrolaiturista. Naisten odotusalueena tuo pätkä toimii iltaisin, jolloin kaksilahkeisilla ei sinne ole asiaa. Aluetta kuvaa koko ajan kamera, joten jos daamille tulee ongelmatilanne, tulee vartija paikalle selvittämään sen. Miten hienoa!

Viimeiset metrot kulkevat puolen yön aikaan, mutta ei hätää, koska taksi ei ole kovin kallis. Matka asuntolalta yhdelle Taipein ykkösklubeista maksaa noin 250 TWD:tä, eli reilut kuusi euroa.

Ensiraapaisu

No niin, täällä ollaan. Saavuin Taipeihin noin 20 tunnin matkustamisen jälkeen. Matka meni melko kivuttomasti, kiitos läppärin ja Gilmoren tytöt -dvd-boxin. Jetlagia ei oikein ehtinyt tulla, koska vedin suunnilleen samoilla silmillä noin 36 tuntia. Uni tuli siis melko helposti. Oikealla kuva lukaalistani, joka on toistaiseksi melko askeettinen. Täkäläiseen tasoon nähden huone on kuitenkin huippuluokkaa ja täyttää kaikki länkkärivaatimukset - on ilmastointi, oma kylpyhuone, jääkaappi ja jopa parveke! Talo on vastavalmistunut ja taidan olla huoneen ensimmäinen asukas. Tämän vaihtoehtona olisi ollut suunnilleen samankokoinen huone 4-6 muun asukkaan kanssa, yhteinen kylpyhuone kymmenien ihmisten kanssa, ei lämmitystä, eikä varsinkaan parveketta.

Tänään meillä oli orientation day. Olin valmistautunut puuduttaviin kalvosulkeisiin ja faktoihin faktojen perään. Tarjolla oli kuitenkin jotakin muuta, sillä paikalliset opiskelijat (student ambassadors) olivat panneet parastaan. Näin noin satamiljoona tahattoman hauskaa, liikuttavaa ja ei niin informatiivista videopätkää. Suosikkini oli ala-astehenkinen näytelmä asuntolasäännöistä.

Varsinainen opiskelu alkaa ensi viikolla. Kiinankielenopinnot alkavat vasta maaliskuun alussa. Lukujärjestykseeni kuuluu kuusi tuntia mandariinikiinaa ja 12 tuntia kauppatieteitä viikossa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että minulla on luentoja vain maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin, joten aikaa pitäisi jäädä myös matkusteluun.

Kevään ykköstavoite (tai ainakin yksi niistä) on oppia kiinaa niin hyvin kuin vain neljässä kuukaudessa voi oppia. Niinpä ilmoittauduin reippaana tyttönä myöskin pikakurssille, jolla paikalliset opiskelijat opettavat fraaseja, jotka helpottavat käytännön elämää; ruoantilausasioita, hinnan kysymistä ja sen sellaista. Söin eilen nuudeleita, tofua ja jotakin, josta en oikein tiedä, mitä se oli. Se saattoi olla jauhelihaa, mutta voi olla myös soijarouhetta tai jonkin eläimen suolta. Opit tulevat siis tarpeeseen.

Se on menoa nyt!

Nyt koitti ensimmäisen varsinaisen matkablogikirjoituksen aika. Tällä hetkellä istun lentokoneessa jossakin Tukholman ja Pekingin välillä. Perillä Taipeissa meikämandoliinin pitäisi olla puolilta päivin Suomen aikaa. Aikaero on kuusi tuntia, joten Taiwanissa on saapuessani jo melkein ilta.

Tosi jännittävää, että vaihtokevät on nyt käsillä. Olen jo nelisen kuukautta tiennyt lähteväni, eli minulla on ollut hyvää aikaa valmistautua, mutta...

Pakkaamisen jätin tietysti viimeiselle päivälle, joten saa nähdä, mitä kaikkea on unohtunut kotiin. Hetken aikaa mietin, helpottaisiko rakas, nukkavieru Pupu koti-ikävää toisella puolella maailmaa. Päätin, että on turvallisinta jättää Pupu kotiin, kun se ei ole ottanut mitään rokotteita vuosikausiin, eikä sillä ole viisumiakaan.

Tässä odotuksia ja käsityksiä:

• Ruoka on hyvää ja edullista. Saari kun tuo Taiwan on, suuressa osassa ovat merenelävät (nam). Buddhalaisuus taas vaikuttaa osaltaan siten, että kasvisruokaa on tarjolla paljon (slurps).
• Taiwanilaiset ovat avoimia ja ystävällisiä länkkärivieraita kohtaan.
• Sää on vaihtelevaa, aina pitää kantaa mukana sekä sateenvarjoa että aurinkolaseja.
• Facebook toimii Taiwanissa - HUH!!

Kerron lisää, kunhan pääsen perille. Nyt olen pelkkien mielikuvien varassa. Jännittävää nähdä, kuinka hyvin tahi huonosti ne vastaavat todellisuutta.

Vähän meinaa olla sellainen bon voyage -fiilis. :)

Hanna

ps. Hyvää ystävänpäivää ja kiitos kaikille matkaanlähettäjille perjantaisista juhlista.