Ah, ruokaa!

Ruokaa on tarjolla paljon ja halvalla. Yliopiston lähistöllä on liuta ravintoloita ja ruokakojuja, joista saa mukavankokoisen aterian eurolla tai parilla. Yksi suosikeistani on ravintola, josta saa nuudeli- ja riisiruokia, hyvä setti on esimerkiksi Thailand fried noodles, joka on juuri sopivan tulinen. Ravintolan oikeaa nimeä en tiedä, mutta siellä on siniset tuolit, joten vaihtareiden keskuudessa se tunnetaan nimellä blue chair restaurant. Lounasvakkarina toimii buffet-ravintola, jossa ladataan take away -askiin haluamansa combo tarjolla olevista 20-30 ruokalajista ja maksetaan sen mukaan, mitä ruokia on valinnut ja kuinka paljon.

Olen uskaltanut syödä myös sushia useampaan otteeseen ja toistaiseksi olen pysynyt terveenä. Monella metroasemalla on Sushi Express -kioski, jossa myydään yksittäispakattuja sushiherkkuja. Altaasta valitaan sopivat kääryleet oman maun ja nälän mukaan. Sushi lukeutuu täällä niihin kalliimpiin ruokiin, mutta suomalaisella mittapuulla annokset ovat hyvinkin edullisia. Suhteellisuudentaju katoaa nopeasti, ja viisi euroa maksava ruoka-annos alkaa tuntua tolkuttoman kalliilta.

Parhaat paikat tutustua paikallisiin erikoisuuksiin ovat night marketit, joilta löytää mitä mielenkiintoisimpia ruokia osteriomeleteista sokeroituihin mansikkatikkuihin. Kuuluisin night marketien "herkku" on stinky tofu -soppa, jossa on tofua, ankanverihyytelöä ja joitakin sisälmyksiä. Haju on vähintäänkin pysäyttävä. Se on yhdistelmä navettaa, hikeä ja kamaluutta. Joka kerta kun sen haistaa, menee hetki ennen kuin ymmärtää, että haju todella tulee jostakin mikä on tarkoitus syödä eikä jostakin, mikä on jo kertaalleen syöty.

Stinky tofua on kuulemma kahta erilaista, joko friteerattua tai tulista. Itse maistoin sitä tulista ja luulen, että kiintiöni tuli täyteen siitä. Stinky tofun maku ei tosin ole yhtä kamala kuin haju, mutta siitä huolimatta sitä ei voi kutsua nautinnolliseksi kokemukseksi. Kuvassa oleva höyryävä pata epämääräisellä sisällöllä on stinky tofua.
Maku on yhtä epämiellyttävä kuin ulkonäkö, mutta haju kaksin verroin mojovampi.

Myös länkkäriruokaa on saatavilla, jos sitä halajaa. Itse yritän välttää sitä niin pitkään kuin sielu sietää, koska a) se on kallista verrattuna muihin ruokiin b) täällä se ei ole hyvää. Ensikäden kokemusta paikallista italialaisista ym. ravintoloista minulla tosin ei ole, mutta luotan muiden kertomaan. Enkä oikeastaan edes kaipaa länkkäriruokaa, koska kiinalainen ruoka kahdesti päivässä on dream come true ja kotiinpaluu tulee olemaan siinä mielessä hankala.

Kaikkien hyvien herkkujen seurauksena huomasin eräänä päivänä, että viimeisimmissä valokuvissa poskeni ulottuvat vaaka-akselilla hyvin leveälle. Siitä potkun persauksille saaneena lähdin aamulenkille. Kuvittelin olevani niin ajoissa liikkeellä, että saan hölkytellä yksinäni jokivartta pitkin, mutta katin kontit, siihen aikaan kaupunki toimii jo täydellä teholla! Jännä juttu, mitä kaikkea sitä näkeekään, kun nousee ennen puoltapäivää. Mahduin kuitenkin koiranulkoiluttajien, taijin harrastajien ja muiden aamuvirkkujen joukkoon.

Vaihteeksi opiskelua

Myönnettäköön, että olo Taiwanissa on tähän asti ollut osittain lomailua, mutta viimeiset kaksi viikkoa on pitänyt totutella myös opiskeluun. Sain kuin sainkin lukujärjestyksen sellaiseen malliin, että torstai ja perjantai ovat vapaat, joten lomailusta ei tarvitse kokonaan luopua.

Vaikka luennot ovatkin alkuviikosta, riittää koko viikolle töitä. Luentoja ennen on tarkoitus lukea määrätyt luvut kurssikirjoista, mikä on osoittautunut täällä yhtä haasteelliseksi kuin Suomessa. Kurssit kestävät koko kevätlukukauden ja jokaisella kurssilla on yksi kolmen tunnin luento viikossa. Suomessa vastaavat kurssit suoritetaan seitsemässä viikossa. Tahti täällä on siis verk-kai-nen.

Englanninkielinen kurssitarjonta on melko suppea, ja monet kursseista on sellaisia, jotka kävin ensimmäisenä vuotena Hankenilla. Löysin kuitenkin tarpeeksi monta kurssia, ja vielä sellaisia, jotka sopivat tutkintooni jotakuinkin hyvin. Ainakin osittain.

Yksi kevään kursseista on Political Science, joka on vähän niin kuin lukion yhteiskuntaopin kurssi ja siinä mielessä sisällöltään köykäinen, mutta toisaalta on mielenkiintoista kuulla paikallisia näkemyksiä yhteiskunnasta ja politiikasta. Ensimmäisellä luennolla katsoimme Taiwanin 1900-luvun historiaan perustuvan ö-luokan elokuvan, jota tähditti Dawson's Creekin Dawson. Kurssilla on hauskaa olla suomalaisena, koska Pohjoismaiden poliittista systeemiä ja yhteiskuntaa pidetään suuressa arvossa täällä(kin). Olin tosi otettu, kun professori totesi luokan olevan onnekas, kun joukossa on suomalainen opiskelija!

Kevään ehdottomasti kiinnostavin kurssi on mandariinikiina, jonka opiskelu on melko intensiivistä. Kiinaa on kuusi tuntia viikossa, eli kolme tuntia kahtena päivänä. Kolmen tunnin setti on aika tuhti paketti, varsinkin kun se on iltapäivällä klo 15-18, mutta voi pojat se on hauskaa! Kurssiin sisältyy kirjoittamista, lukemista ja puhumista. Puhuminen on suht helppo omaksua, kirjoittaminen luonnistuu kopioimalla merkit kirjasta, mutta lukeminen, huh huh! Ryhmät ovat pienet, opetus on todella interaktiivista ja opettaja on huumorintajuinen tapaus. Kuvassa näyte meikämandoliinin harakanvarpaista. Osaan tervehtiä, esitellä itseni, puhua säästä ja jopa sanoa "Luke, wo shi nide baba." :D

Karaokebussilla rannalle - Kenting, baby!

Taipeissa on ollut sateinen sää, joten päätimme lähteä viikonloppureissulle Etelä-Taiwaniin. Matkakohteena oli Kenting, joka on kansallispuiston ympäröimä kaupunki aivan Taiwanin eteläkärjessä. Reissu paisui hetkessä 40 hengen minilomaksi, joten vuokrasimme bussin, joka oli käytettävissämme koko viikonlopun ajan. Ohjelmassa oli surffausta rohkeille, snorklausta vähemmän rohkeille ja rantalöhöilyä kaikille.

Lähdimme matkaan myöhään torstai-iltana ja matka kesti noin seitsemän tuntia. Nukkuminen bussissa oli jotakuinkin mahdotonta, koska jostain syystä tv:ssä pyöri elokuva toisensa jälkeen vaikka luulen, ettei kukaan oikeastaan katsonut niitä. Ahkerassa käytössä oli myös bussin karaokelaitteisto – oma tähtihetkeni oli Killing me softly -veto, joka saavutti suuren suosion!

Aamiainen paikallisessa mäkkärissä ja sitten rantsuun kuittaamaan nukkumatta jäänyt yö. Sain huvittuneita katseita ja kommentteja, kun lutrasin suojakerroin 30 -aurinkorasvan kanssa. Illalla kaikki olivat ravunpunaisia, paitsi eräs Hanna Suomesta, joka tietää auringon vaarat paremmin kuin italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset.

Asuimme katolisessa aktiviteettikeskuksessa, joka toimii vuorotellen kirkkona, hostellina ja päiväkotina. Nukuimme melkein koko porukka samassa huoneessa, johon oli seinien vierustoille lattialle laitettu hyvin ohuet patjat ja yhtä tasokkaat peitot ja tyynyt. Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen. Paikka oli onnettomin, missä olen koskaan asunut, mutta ei se mitään, koska niuho-Hannasta on kuoriutunut rento go with the flow -ihminen, uskokaa tai älkää!

Olen ihmetellyt, miksei ravintoloissa ole enempää tarjolla mereneläviä, mutta Kentingissä pääsin vihdoin syömään kauan kaipaamaani seafoodia. Söimme ostereita, katkarapuja, simpukoita, sushia ja mustekalaa. Simpukat ovat parasta, mitä olen täällä syönyt! Paikalliset ovat tosi kiinnostuneita länkkäreistä. Useimmiten se ilmenee tuijotuksena, hihityksenä ja hello-huutoina. Tässä ravintolassa viereisen pöydän kiinalaiset tulivat tervehdyskäynneille pöytäämme. Ganbei!

Oli hyvä päästä lomalle, koska täällä on ollut niin kovin rankkaa. No ei vaiskaan, rankaksi tätä ei voi mitenkään kutsua, mutta oli kivaa päästä nauttimaan auringosta ja tutustumaan porukkaan paremmin. Päivät lojuimme rannalla ja illat bailasimme rantabaarissa. Hauskaa? NO OLI!!

Reissussa rähjääntyy, joten nyt parantelen flunssaa. Aikaa siihen onkin rutkasti, koska maanantain kansallisen vapaapäivän sekä keskiviikon luennon peruuntumisen takia kouluviikkoni kesti tällä kertaa vain yhden päivän.