Taipei - over and out.

Neljän ja puolen kuukauden aikana olen

• saanut 26 uutta leimaa passiin.
• hypännyt 10 metristä mereen.
• oppinut kiroilemaan usealla kielellä.
• tullut tunnetuksi kärsivällisenä ihmisenä!?
• käynyt hippaamassa enemmän kuin viimeisen neljän ja puolen vuoden aikana yhteensä.
• ajanut skootterilla.
• kylpenyt kuumassa lähteessä.
• surffannut.
• nähnyt vuokkokalan.
• oppinut pitämään viskikolasta. Melkein.
• reppureissannut.
• ikävöinyt kotia.
• syönyt hyvin.
• kokenut maanjäristyksen.

Kaksi kuukautta sitten panikoin sitä, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa Taiwanissa. Viimeiset viikot on kuitenkin tuntunut siltä, että kotiinpaluu ei olekaan yhtään pöllömpi juttu. Ei sillä, ettenkö viihtyisi täällä enää, mutta on ihanaa päästä kotiin ystävien ja perheen pariin. Olen ehtinyt kevään aikana nähdä ja kokea niin paljon uutta, että ei tahdo enää olla kapasiteettia ottaa vastaan. Matkustuskiintiö on tullut tältä erää täyteen ja nyt pitää välillä päästä prosessoimaan.

Tunnin päästä lähden lentokentälle ja minun osaltani Taipei hiljenee tähän.

Suomi vs. Taiwan

En tiedä oletteko huomanneet, mutta pidän Taiwanista aika paljon. Nyt aikaa on enää seitsemän viikkoa jäljellä, joten pieni vertailu Suomen ja Taiwanin välillä lienee paikallaan.

Ruoka
Ruisleivän lisäksi en ole vielä ruvennut kaipaamaan suomalaista perusruokaa, vaan paikalliset pöperöt uppoaa yhä. Ruoan hinnassa ja perussapuskan herkullisuudessa Taiwan pesee Suomen mennen tullen, siksi yksi piste Taiwanille. MUTTA, Suomessa ei kaikkeen lisätä kilokaupalla sokeria, vihannekset ja hedelmät ovat suhteessa edullisempia ja muutenkin kaikki täysjyvähommelit ja sen sellaiset ovat aika kiva juttu. Piste myös Suomelle.

Sää
Toukokuussa 30 astetta lämmintä. Tarvitseeko tätä perustella? No, ehkä avaan kuitenkin vähän: Tämä kevät Taiwanissa on ollut kylmin miesmuistiin, joten helmi- ja maaliskuu olivat melko koleat. Tässä vaiheessa se kuitenkin on jo unohtunut ja ilmojen haltija tarjoaa lämmintä kylliksi (joidenkin mukaan liiaksikin, itse varon visusti valittamasta). Taiwan 1 piste.

Hintataso
Taiwanissa annos ravintolassa (ei hienossa, vaan sellaisessa kuin täällä nyt on) maksaa 2,00 €. Suomessa opiskelijalounas maksaa 2,50 €, eikä valitettavasti yllä herkullisuudessa täkäläiselle tasolle. Taiwanille piste.

Opetuksen taso
Kevään kurssien taso on osittain ihan höpöhöpöä. Osa kursseista, kuten mandariinikiina, on kuitenkin ihan ok, jopa hyviä. Tosin osaan sanoa vain englanninkielisistä kursseista - paikallisilta olen kuullut, että kiinankieliset kurssit ovat huomattavasti vaativampia, ja että kurssit joita vaihtareille tarjotaan ovat aika leppoisia. Oli miten oli, minun puolueellinen mielipiteeni antaa Suomelle pisteen.

Arkielämä
Totuushan on, että arkielämäksi oloani täällä Taiwanissa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Toki olen tehnyt kouluhommia, käynyt luennoilla (skipannut vain yhden ja senkin siksi, että olin kuumeessa) ja lukenut tentteihin.
Tämä ”asuntoni” eroaa hotellista siten, että huone siivotaan vain joka toinen viikko, eli välillä siivoamisesta joutuu huolehtimaan itse. Paikallisten opiskelijoiden asumukset ovat huomattavasti vaatimattomammat 20 hengen yhteiskylppäreineen. Ja vaikka tämä huoneeni on mukava ja länkkäritasoinen, niin kyllä meidän oma koti Suomessa on aika paljon kivempi. Olen myös kuullut, että työssäkäyvillä taiwanilaisilla on vuosilomaa kokonainen viikko. Suomi 1.

Ihmiset
Olen tutustunut täällä moniin kivoihin ja hauskoihin ihmisiin, joista vajaaseen kouralliseen tulee varmasti pidettyä yhteyttä myös vaihdon jälkeen. Nyt alkaa silti olla ikävä ystäviä Suomessa (ja vähän muuallakin) eikä ollenkaan harmita, että tavataan jo aika pian. Suomelle piste.

Minun tarkasteluni perusteella Suomi voittaa nippanappa 4-3. Tekstin alla voitte antaa oman äänenne Suomelle tai Taiwanille. Nähtäväksi jää, kumpi teidän mielestänne vetää pitemmän korren. Jos Suomessa ei olisi erästäkin tiettyä tyyppiä, ihanaa perhettä ja läjää rakkaita ystäviä, saattaisin hyvinkin jäädä tänne. Ties vaikka palaisinkin tänne joskus. Oli miten oli, tämän kevään jälkeen olen aikalailla avoimempi ulkomailla asumiselle.

Puoliväli

Viime viikolla taittui vaihtoaika alkupuoliskosta jälkipuoliskoon. Itse asiassa tänään on tasan kaksi kuukautta Taiwania jäljellä. Aika menee ihan mieletöntä vauhtia ja välillä tuntuu, että sitä on liian vähän. Kaksi vikaa kuukautta tulevat menemään siivillä, koska tekemistä on paljon. Toukokuussa on Singapore-Kuala Lumpur-Thaimaa-keikka, sen jälkeen eräs Juho tulee vierailulle, sitten pari päivää Hong Kongissa ja sen jälkeen toimin turistioppaana eräälle Äidille. On kyllä hyvä, että tulee nuo turistit tänne, muuten jäisi meikämandoliiniltakin monta must see -paikkaa näkemättä. Sitten onkin enää viikko jäljellä ennen kotiinpaluuta.

Olin viikonlopun Tian luona Kaohsiungissa. Oli hassua tavata joku kotipuolesta, koska Suomi ja arkielämä siellä tuntuu tosi kaukaiselta. Viikonlopun jäljiltä muistuu taas paljon selkeämmin mieleen, minkälaista kotona on. Tässä asioita, joita Suomesta ikävöin:

• Ruisleipä - täällä saa pelkkää pullahöttöä, kerran löysin ruisleipää Carrefourista (ranskalainen Prisma), mutta se on bussimatkan takana, eikä se ruisleipä ollut sellaista kunnon ruisleipää. 
• Hiljaisuus - Taipeissa on aina hälinää, ai-na. Nukun melkein joka yö korvatulpat korvissa, koska tieltä (ja käytävästä) kuuluu lähes jatkuvasti ääniä. En edes muistanut sellaista asiaa kuin hiljaisuus, mutta nyt kun sen taas muistin, niin nyt sitä vähän kaipaan.
• Laku ja salmiakki. Näitä ei kai tarvitse selittää.

No, siinä ne suunnilleen onkin, joten ei kai täällä pöllömmin mene.

Kaohsiung oli kiva paikka, vaikkakin aika paljon pienempi kuin Taipei. Tia on vuokrannut skootterin, joten huristelimme sillä paikasta toiseen. Se oli niin kätevää, että nyt tekee vähän mieli hankkia skootteri käyttööni täällä Taipeissa. En tosin tiedä, uskaltaisinko ikipäivänä ajaa täällä. Skootteriajelun lisäksi lojuimme enimmäkseen rannalla - tenttikirjat oli tietysti mukana, mutta ne olivat lähinnä rekvisiittaa. Taipeihin oli taas kiva tulla, tämä alkaa jo tuntua kotikaupungilta.

Luke, wo shi nide baba -kilpailun voittaja on selvinnyt. Palkinnoksi luvattu yllätyspaketti on lähtenyt matkaan. Nähtäväksi jää, onko sisältö voittajan mielestä najs vai bajs.

Ai niin, Blogger kerää tilastoja siitä, millä hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini. No, viime viikolla joku onneton sielu oli päätynyt blogini pariin haulla "taipeet haisee". Valitettavasti blogini ei neuvo, miten päästä eroon haisevista taipeista, mutta sanottakoon muutama sananen Taipein odööreistä. Tottahan se on, Taipeissa toisinaan tuoksahtaa, mutta ei täällä sentään jatkuvasti huono ilma ole. Usein ilmassa on makea tuoksu, sellainen donitsintuoksu, koska niin moneen asiaan täällä laitetaan sokeria ja paljon. Inhonväristyksiä puolestaan aiheuttaa stinky tofu ja välillä joku satunnainen viemäri, mutta iltaisin usein tuoksuu Suomen kesältä, se sentään on aika kivaa.

Filippiinejä, välitenttejä ja sen sellaista

Äh, miten nolon harvoin päivitän blogia! Palasin Filippiineiltä jo reilu viikko sitten ja sen jälkeen olen yrittänyt palata "arkeen". Tällä viikolla arkeen on kuulunut pari välitenttiä, kiinanopiskelua ja tutustumista uusiin kaupunginosiin.

No, aloitetaan Filippiineistä. Lensimme Manilan kautta Puerto Princesaan Palawanin saarelle. Puerto Princesasta matkustimme minibussilla El Nidoon saaren pohjoisosaan. Bussimatka oli karsea kokemus. Pohjalla oli Kentingin vähäuninen spring break -viikonloppu ja sen jälkeen yksi valvottu yö lentokoneissa ja -kentällä. Matka El Nidoon on vain 200 kilometria pitkä, mutta siitä huolimatta sen taittaminen kesti yli kuusi tuntia. Tie oli todella mutkainen ja vain osittain päällystetty. Hommaa ei ollenkaan helpottanut se, ettei kuski varsinaisesti yrittänyt ajaa tasaisesti.

Luonnon puolesta Filippiinit on aivan paratiisimainen paikka - turkoosia vettä, valkoista hiekkaa, trooppisia kaloja. Saaret ovat huikeita korkeita vuoria, jotka ovat yltä päältä vihreän peitossa. Vietimme päivät rannalla tai veneellä saarelta toiselle liikkuen. Söin miljardi mangoa, jotka suli suussa. Mmm..

Hassua, miten nopeasti sitä tottuu toisenlaiseen elintasoon. Filippiineillä ei tarvinnut viettää kovinkaan montaa päivää, tai oikeastaan edes tuntia, kun hassut asiat alkoi tuntua ylellisyydeltä. Jos vessassa oli kunnon wc-istuin, niin kyseessä oli todella korkeatasoinen paikka. Jos vessan saattoi vielä vetää, niin asiat oli todella hyvin. Paperia ei kannattanut edes toivoa, mutta yllättävää kyllä, saippuaa löytyi aina silloin tällöin.

Matkan jäljiltä yllättäen puolet porukasta oli jonkin sortin taudissa. Kävin ensimmäistä kertaa lääkärissä täällä. Terveysasema tässä ihan lähellä on siisti paikka, ei varsinaisesti tee tiukkaa mennä sinne. Mielenkiintoista on se, että lääkäri ottaa potilaat vastaan kyllä erillisessä huoneessa, mutta ovea ei missään vaiheessa suljeta. Siinä sitten käyskentelee hoitajia ja muita potilaita samalla kun lääkäri haastattelee oireista. Suomessa lääkäri olisi kehottanut minua juomaan paljon nesteitä ja lepäämään pari päivää, ehkä määrännyt jotakin yskänlääkettä. Täällä sain mukaani neljää eri lääkettä. Kallista lääkärillä käynti ei ole. Lääkkeineen päivineen koko lysti maksoi kymmenisen euroa.

Tällä viikolla oli välitenttiviikko, mikä minun kohdallani tarkoitti kahta tenttiä. Political science -kurssin tentti oli open book exam, joka oli melko iisi. Sinänsä hauska ajoitus, kun yksi kurssin aiheista on vaalit, joten pääsin vaahtoamaan Suomen uutisista tenttivastauksiin. Opiskelu täällä on aika paljon helpompaa kuin Suomessa. Ikimaailmassa en näin onnettomalla valmistautumisella voisi mennä tenttiin Hankenilla. Pitää varmaan opetella koko opiskelu uudestaan kun palaan kotiin.

Olen harmillisen paljon kökkinyt vain täällä kampuksen läheisyydessä. Viimeisen viikon aikana olen yrittänyt reipastua ja käydä katselemassa kaupunkia myös muilta osin. Tämä on kuulkaas aika kiva paikka tämä Taipei, hyvä yhdistelmä aasialasta ja länsimaista kulttuuria, kannattaa tulla käymään. Taipeihin tutustuminen jää nyt hetkeksi tauolle, koska huomenna lähden viikonlopuksi Tian luokse Kaohsiungiin, Taiwanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin.

Kenting part II

Tämän viikon alussa oli kahden päivän spring break. Tarkoitus oli pysyä Taipeissa ja käyttää vapaapäivät kaupunkituristeeraamiseen, koska olen kiertänyt nähtävyyksiä hävyttömän vähän. Toisin kuitenkin kävi, kun kaveri kutsui mukaan jokakeväisille spring scream -festareille Kentingiin. Päätin olla spontaani ja lähteä matkaan jotakuinkin tuntemattomien ihmisten kanssa.

Vuokrasimme teltan ja majoituimme leirintäalueelle. Meitä ohjeistettiin pystyttämään teltta epämääräisen vaneritilkkutäkin päälle, joka toimitti tasaisen alustan virkaa. Alustan päälle astuessa se kuitenkin antoi periksi ja jalka meni vanerista läpi, pystytimme siis teltan maahan. Saapuessamme melkein kaikki telttapaikat olivat varattuja, joten saimme paikan ei-niin-varjoisasta kohdasta. Nukkuminen kahdeksan jälkeen aamulla oli mahdotonta, koska aurinko paistoi telttaan täydellä teholla. Se ei kuitenkaan haitannut, koska pakkasimme pyyhkeet ja aurinkorasvat ja jatkoimme unia rannalla. Illat vietimme rantabileissä, joihin osallistui satapäin ihmisiä.

Taiwanilaiset rakastavat ilotulituksia. Suuri ihmisjoukko, sima ja ilotulitteet saattavat joskus olla huono yhdistelmä ja rantabileitten järjestäjät päättivät jossain vaiheessa kieltää ilotulitteiden ampumisen. Kielto ei kuitenkaan toiminut ihan toivotulla tavalla, koska sen seurauksena ilotulittajat päättivät ampua kaikki raketit kerralla.

Liikuimme Kentingissä lähinnä liftaamalla. Ohikulkevat turistibussit ottivat meidät auliisti kyytiin. Joskus maksoimme matkasta puoli euroa, useimmiten kyyditsijät eivät halunneet vaivanpalkaksi mitään. Mielenkiintoisimman kyydin saimme bussilastilliselta pekingiläisiä eläkeläisiä, jotka kiersivät Taiwania bussilla. Heillä ei kuitenkaan ollut lupaa nousta bussista pois, Kiinan hallitus ei katsoisi sitä hyvällä. He siis näkivät kaiken Taiwanista bussista käsin. Bussi oli ajamassa vastakkaiseen suuntaan, mutta kun matkustajat näkivät meidät, bussi teki uukkarin vain kuljettaakseen meitä noin kahden kilometrin matkan.

Viikonlopun ehdoton kohokohta oli cliff jumping. Snorklasimme tuon ylimmäisessä kuvassa näkyvän murikan ympärillä ja lopuksi kiipesimme noin seitsemän metriä korkealle kielekkeelle ja hyppäsimme sieltä mereen. Hyppyä tosin edelsi vartin verran tutinaa, sadattelua ja itkun nieleskelyä kielekkeen reunalla. Ainoa tapa päästä kielekkeeltä alas oli hypätä, joten sandaalit mereen ja Hanna perään. Se oli hurjinta, mitä olen eläissäni tehnyt, mutta voi jumpe kun oli mahtava fiilis jälkikäteen!

Spontaanius kannatti, koska viikonloppu löi mennen tullen laudalta kaikki muut viikonloput Taiwanissa. Tutustuin uusiin, ihaniin tyyppeihin ja sain kestohymyn huulille moneksi päiväksi.

Nyt istun Filippiineillä Manilan lentokentältä. Kello on 5.30 ja edessä on kuusi tuntia odottelua, kunnes lento Puerto Princesaan Palawanin saarelle lähtee. Tiedossa on neljän päivän intensiivinen paratiisikeikka, joka toivottavasti on yhtä mahtava kuin Kentingin viikonloppu.

Ah, ruokaa!

Ruokaa on tarjolla paljon ja halvalla. Yliopiston lähistöllä on liuta ravintoloita ja ruokakojuja, joista saa mukavankokoisen aterian eurolla tai parilla. Yksi suosikeistani on ravintola, josta saa nuudeli- ja riisiruokia, hyvä setti on esimerkiksi Thailand fried noodles, joka on juuri sopivan tulinen. Ravintolan oikeaa nimeä en tiedä, mutta siellä on siniset tuolit, joten vaihtareiden keskuudessa se tunnetaan nimellä blue chair restaurant. Lounasvakkarina toimii buffet-ravintola, jossa ladataan take away -askiin haluamansa combo tarjolla olevista 20-30 ruokalajista ja maksetaan sen mukaan, mitä ruokia on valinnut ja kuinka paljon.

Olen uskaltanut syödä myös sushia useampaan otteeseen ja toistaiseksi olen pysynyt terveenä. Monella metroasemalla on Sushi Express -kioski, jossa myydään yksittäispakattuja sushiherkkuja. Altaasta valitaan sopivat kääryleet oman maun ja nälän mukaan. Sushi lukeutuu täällä niihin kalliimpiin ruokiin, mutta suomalaisella mittapuulla annokset ovat hyvinkin edullisia. Suhteellisuudentaju katoaa nopeasti, ja viisi euroa maksava ruoka-annos alkaa tuntua tolkuttoman kalliilta.

Parhaat paikat tutustua paikallisiin erikoisuuksiin ovat night marketit, joilta löytää mitä mielenkiintoisimpia ruokia osteriomeleteista sokeroituihin mansikkatikkuihin. Kuuluisin night marketien "herkku" on stinky tofu -soppa, jossa on tofua, ankanverihyytelöä ja joitakin sisälmyksiä. Haju on vähintäänkin pysäyttävä. Se on yhdistelmä navettaa, hikeä ja kamaluutta. Joka kerta kun sen haistaa, menee hetki ennen kuin ymmärtää, että haju todella tulee jostakin mikä on tarkoitus syödä eikä jostakin, mikä on jo kertaalleen syöty.

Stinky tofua on kuulemma kahta erilaista, joko friteerattua tai tulista. Itse maistoin sitä tulista ja luulen, että kiintiöni tuli täyteen siitä. Stinky tofun maku ei tosin ole yhtä kamala kuin haju, mutta siitä huolimatta sitä ei voi kutsua nautinnolliseksi kokemukseksi. Kuvassa oleva höyryävä pata epämääräisellä sisällöllä on stinky tofua.
Maku on yhtä epämiellyttävä kuin ulkonäkö, mutta haju kaksin verroin mojovampi.

Myös länkkäriruokaa on saatavilla, jos sitä halajaa. Itse yritän välttää sitä niin pitkään kuin sielu sietää, koska a) se on kallista verrattuna muihin ruokiin b) täällä se ei ole hyvää. Ensikäden kokemusta paikallista italialaisista ym. ravintoloista minulla tosin ei ole, mutta luotan muiden kertomaan. Enkä oikeastaan edes kaipaa länkkäriruokaa, koska kiinalainen ruoka kahdesti päivässä on dream come true ja kotiinpaluu tulee olemaan siinä mielessä hankala.

Kaikkien hyvien herkkujen seurauksena huomasin eräänä päivänä, että viimeisimmissä valokuvissa poskeni ulottuvat vaaka-akselilla hyvin leveälle. Siitä potkun persauksille saaneena lähdin aamulenkille. Kuvittelin olevani niin ajoissa liikkeellä, että saan hölkytellä yksinäni jokivartta pitkin, mutta katin kontit, siihen aikaan kaupunki toimii jo täydellä teholla! Jännä juttu, mitä kaikkea sitä näkeekään, kun nousee ennen puoltapäivää. Mahduin kuitenkin koiranulkoiluttajien, taijin harrastajien ja muiden aamuvirkkujen joukkoon.

Vaihteeksi opiskelua

Myönnettäköön, että olo Taiwanissa on tähän asti ollut osittain lomailua, mutta viimeiset kaksi viikkoa on pitänyt totutella myös opiskeluun. Sain kuin sainkin lukujärjestyksen sellaiseen malliin, että torstai ja perjantai ovat vapaat, joten lomailusta ei tarvitse kokonaan luopua.

Vaikka luennot ovatkin alkuviikosta, riittää koko viikolle töitä. Luentoja ennen on tarkoitus lukea määrätyt luvut kurssikirjoista, mikä on osoittautunut täällä yhtä haasteelliseksi kuin Suomessa. Kurssit kestävät koko kevätlukukauden ja jokaisella kurssilla on yksi kolmen tunnin luento viikossa. Suomessa vastaavat kurssit suoritetaan seitsemässä viikossa. Tahti täällä on siis verk-kai-nen.

Englanninkielinen kurssitarjonta on melko suppea, ja monet kursseista on sellaisia, jotka kävin ensimmäisenä vuotena Hankenilla. Löysin kuitenkin tarpeeksi monta kurssia, ja vielä sellaisia, jotka sopivat tutkintooni jotakuinkin hyvin. Ainakin osittain.

Yksi kevään kursseista on Political Science, joka on vähän niin kuin lukion yhteiskuntaopin kurssi ja siinä mielessä sisällöltään köykäinen, mutta toisaalta on mielenkiintoista kuulla paikallisia näkemyksiä yhteiskunnasta ja politiikasta. Ensimmäisellä luennolla katsoimme Taiwanin 1900-luvun historiaan perustuvan ö-luokan elokuvan, jota tähditti Dawson's Creekin Dawson. Kurssilla on hauskaa olla suomalaisena, koska Pohjoismaiden poliittista systeemiä ja yhteiskuntaa pidetään suuressa arvossa täällä(kin). Olin tosi otettu, kun professori totesi luokan olevan onnekas, kun joukossa on suomalainen opiskelija!

Kevään ehdottomasti kiinnostavin kurssi on mandariinikiina, jonka opiskelu on melko intensiivistä. Kiinaa on kuusi tuntia viikossa, eli kolme tuntia kahtena päivänä. Kolmen tunnin setti on aika tuhti paketti, varsinkin kun se on iltapäivällä klo 15-18, mutta voi pojat se on hauskaa! Kurssiin sisältyy kirjoittamista, lukemista ja puhumista. Puhuminen on suht helppo omaksua, kirjoittaminen luonnistuu kopioimalla merkit kirjasta, mutta lukeminen, huh huh! Ryhmät ovat pienet, opetus on todella interaktiivista ja opettaja on huumorintajuinen tapaus. Kuvassa näyte meikämandoliinin harakanvarpaista. Osaan tervehtiä, esitellä itseni, puhua säästä ja jopa sanoa "Luke, wo shi nide baba." :D